Saiko mummo sydänkohtauksen vai kuoliko sydänsuruun?

Mummo oli kaupungissamme kotihoidossa, hänellä siis kävi kodinhoitaja ja hänen  miehensä oli omaishoitajana. Mummo oli onnellinen vaikka dementia jo lievänä vaivasikin. Kodinhoitaja antoi lääkkeet ja auttoi aamulla ylös sängystä ja avitti pukeutumisessa sekä lämmitti avioparin puuron sekä vaihtoi vaipat, mies kun ei oikein niitä hommia ollut oppinut tekemään. Yhdessä vanhukset viihtyivät lopunpäivää kotosalla, mitä mies välillä kävi lähikaupassa ostoksilla hakemassa leipää,maitoa ja kahvetta. Ruoka kun tuli valmiina kotiin.  Illalla tuli taas kodinhoitaja ja vaihtoi vaipat, antoi iltalääkkeet ja laittoi vaimon nukkumaan. Elämä sujui rauhallisesti, mikä dementoituneelle vaimolle olikin tärkeää.

Tuli sitten yö, jolloin vessareissu päättyi kaatumiseen, mies ei saanut vaimoa nostettua ja vaimo valitti kovaan ääneen. Mies soitti taksin, jotta saisi vaimonsa sairaalaan, ambulanssia kun ei syrjäkulmalle kannattanut tilata eihän se ehkä löytäisi edes perille kun ei ollut paikkakuntalaisia. Taksimies oli tuttu ja tunsi vaimonkin, joten hän tuli hätiin. Vaimo pääsi siis sairaalan päivystykseen yöllä kolmen aikoihin.

Sairaalalääkäri tutki mummon, antoi särkyyn helpotusta ja sanoi tulevansa katsomaan pian. Lääke alkoi vaikuttaa ja vanhus nukahti. Hänet herätettiin unesta ja kysyttiin vointia, unenpöppöröinen mummeli vastasi voivansa hyvin. Lääkäri tietysti kotiutti hänet, kun ei turhaa pidetä paikkoja varattuna, siinähän tulee ylimääräisiä kuluja ja työikäisiäkin potilaita on riittämiin. Nuoren lääkärin kävi hiukan mummoa sääliksi ja hän antoi vähän lisää särkylääkettä ennen kotiuttamista. Mummeli kotiutettiin aamulla kuudelta. Olihan hänellä omaishoitaja kotona.

Aamulla 9 aikaan tuli taas kotihoidon tiimi, heitä tuli nyt tällä kertaa kaksi kun piti olla suihkutuspäivä. Aviosiippa kertoi yön tapahtumista kyynelsilmin. Hoitajat herättelivät mummoa ja yrittivät nostaa häntä, voi mikä kirkaisu. He totesivat ettei kaikki ollut kunnossa ja soittivat ambulanssin. Ensihoitajat saapuivat ja näkivät että kyllä tämä nyt vaikuttaa murtumalta ja veivät hänet takaisin sairaalaan. No, murtumahan se oli ja vanhus jäi sairaalaan.

Sillävälin kun vanhus oli sairaalassa hänen miehensä sairastui myöskin, joten kotihoidossa oltiin sitä mieltä, että vaimolle pitää etsiä sopiva laitospaikka ja mieskin pienen painostuksen jälkeen suostui siihen. Alettiin etsimään sopivaa laitosta ja löytyihän sellainen joka sopi kunnanvirkailijoiden mukaan loistavasti vanhukselle. Veihän se paikan haku neljä kuukautta jonka ajan mummo makasi sairaalassa. No, paikka siis löytyi,  ei ihan sieltä peräkylän läheltä vaan kaupungista, hienosta uudesta paikasta, liekö ollut Med One , Esper vai kunnan oma paikka. Ei sillä väliä, pystyikö aviomies häntä käydä katsomassa vai ei, sehän oli miehen murhe.

Tarina jatkuu sunnuntaina…

Jätä kommentti

css.php