Onnellinen loppu?/jatkoa edelliseen kirjoitukseen

Kului taas vuosi eteenpäin, lama oli jo ohitettu. Laitokset oli yksityistetty. Hoitajat vaihtuivat tiuhaa tahtia, mummo ei enää tuntenut hoitajiaan, hän muuttui flegmaattiseksi, aina silloin tällöin vilahti silmissä ilon pilkahdus. Muistoja menneistä, erityisesti silloin kun mies suuteli hänen poskeaan tai hyväili kättä hellästi. Vieläkö aivot rekisteröivät niin rakkaan Viljon. Vanhus ei enää huutanut, hän eli jo lapsuuttaan, sitä onnellista aikaa, kun äiti piti hänestä  hyvää huolta. Viljo sai infarktin, eikä enää päässyt vaimoaan hyväilemään, vieraat kädet hoitivat mummoa nyt. Eivät ne tuntuneet niin helliltä kuin oman miehen, vaikka aina joskus kosketuksessa tuntui erilainen hellyys, oliko se jommankumman lapsen vaiko oliko joku hoitajista saanut koulutuksen juuri muistisairaiden hoitamiseen ja ymmärsi miten dementoitunutta vanhusta tulee käsitellä.

Aika vieri, Viljoa ei enää kuulunut. Eräänä aamuna vanhus ei enää herännytkään. Lääkäri totesi hänen kuolleen sydäninfarktiin vai olisiko se kuitenkin ollut sydänsuruun, kuka meistä oikeasti tietää mitä dementoituneen vanhuksen aivoissa liikkuu?

Vanhus siirrettiin alakerran kylmiöön. Huone tyhjennettiin ja uusi asukas otettiin nopeasti, jo seuraavana päivänä tilalle, aika on rahaa. Se on jo kuitenkin uusi tarina…
Oliko tarina mielestäsi onnellinen, toivoisitko sen olevan oma tarinasi? Kertomus oli koottu eri tarinoista joita olen kuullut kiertäessäni hoitopaikoissa ympäri kaunista kaupunkiamme. Olen myös ottanut vapauksia joita tarinan kertojalle suodaan. Tämä voisi kuitenkin tapahtua itse kullekin meistä, jos emme nyt tartu toimeen ja nouse niille paljon puhutuile barrikaadeille.

11 kommenttia artikkeliin “Onnellinen loppu?/jatkoa edelliseen kirjoitukseen”
  1. avatar Saara Finni sanoo:

    Kiitos, Marianne Koivisto, tästä koskettavasta kertomuksestasi.

    Valitettavasti niin monen vanhuksen loppuelämä on täynnä surua ja kyyneleitä, kun se viimeinenkin läheinen on kuollut tai makaa kaupungin toisessa laitoksessa. Kaikkia ei pelasta edes syvä dementia.

    Aivan äskettäin olen kuullut Helsingistä kummia; siellä toisissa laitoksissa panostetaan jopa geriatriseen osaamiseen, on otettu Sirkka-Liisa Kivelän opit tosissaan.

    Minunkin sukulaisiani, entisiä naapureita, koulutovereita, ystäviä ja tuttavia asuu Hämeenlinnassa, kaikki jo siellä 70 paremmalla puolella.

    Onpa tosi ihanaa, että olet saanut Hämeenlinnan nykymenosta tarpeeksesi ja alkanut soittaa barrikadimarssia. Näitä blogeja lukemalla olen ymmärtänyt, että et ole yksin. Toivotan teille kaikille sydämestäni onnea. Jokainen onnistumisenne hippunenkin koituu vanhusten hyväksi.

  2. avatar Virpi Kukkonen sanoo:

    Hei Marianne ja Saara!
    Tuo tarina on tosi… syvällä ja vakaalla rautavaaralaisäänellä sanottuna. Tuollaisia tarinoita kuulee vanhustyötä tekevänä jatkuvasti. Mutta odotan, että joku kertoisi myös hyvistä hetkistä laitoshuollossa. Kyllä siellä varmasti parhaansa tekeviä ihmisiä on, joskus jotakin hyvää joukossa sen ainaisen henkilöpulan keskellä!! Sekin kehittää työtämme vanhustenhuollossa kun tiedämme edes jossain asiassa onnistuvamme.
    En halua mitätöidä tai väheksyä kenenkään kokemuksia, mutta tätä työtä pitkään tehneenä tiedän, että kyllä sinne joukkoon mahtuu kaikenlaista muutakin, kuin mitä viime aikoina on saannut lukea.

    Itsekin haluan korjata vanhustemme tilannetta, mutta haluaisin näyttää välillä sitä onnistumistakin.

    t. Virpi

  3. avatar Riitta Nyqvist sanoo:

    Moikku Virpi!
    Katselin äskettäin listaa vanhainkodeista paremmuusjärjestyksessä..
    ”Jos joku haluaa kasvattaa..” niin se hälle suodaan.
    Hyvin pienistä asioista koostui vanhusten onni,
    tunne siitä,
    minusta välitetään.
    Pieni kysely-otokseni mm. Koivurinteessä avasi silmäni ihan uudella tavalla.
    Tiedän, luettuani kirjoituksiasi,
    olet aidosti vanhusten asialla, teet raskasta työtä,
    johon minusta ei olisi.
    Halusin kannanotoillani kantaa korteni ko. kekoon,
    jos se yhtään auttaisi,
    ettei työkalujasi höylättäisi romuttamoon.
    T. Riitta

  4. avatar Heikki Koskela sanoo:

    Heippa Marianne!
    Ei minusta tule perussuomalaista, vaikka olenkin täysin mielipiteittesi takana.
    Vanhukset eivät tarvitse Aulangon kylpylän tasoisia hoitoja. He tarvitsevat koteihinsa yksinäisyyden lievittäjiä: ihmisiä (työntekijöitä), jotka kuuntelevat heidän tarinansa, siivoavat ja kokkaavat. Iso onni on pienistä asioista kiinni.
    Voi hyvin t. Hessu K.

  5. avatar Mitä ihmettä! sanoo:

    Pyöriikö täälä blogeissa kaksi Heikki Koskelaa?

    Yksi Heikki Koskela kirjoittaa tuolla Hannu Kärpäsen blogissa näin:

    ”…vanhukset ovat kirjoissa ja kanssissa, ei heitä tarvitse torilla laskea. Kysymys on rahasta.”

    Tämän blogin Heikki Koskela on ”täysin Mariannen mielipiteiden takana”, allekirjoittaa siis ilmeisesti myös barrikadeille nousun.

    Vai onko hän saanut herätyksen ja tehnyt täyskäännöksen?

  6. avatar Heikki Koskela sanoo:

    Mitä ihmettä!
    Ei täälä pyöri kahta Heikkiä! Ikäihmisten lautakunta tarvitsee isomman budjetin, jotta vanhusten asiat saadaan kuntoon. Marianne ajaa vanhusväestön etuja niinkuin minäkin, mutta barrikadeilla talousarvio ei kasva. Kohottaa se jonkin aikaa jonkun itsetuntoa, mutta siihen se jää. Adressien kanssa on sama juttu. Rahasta tässä on kysymys.
    Terv. Hessu K.

  7. avatar pimeetä pelkäävä sanoo:

    Olisitko ystävällinen, Heikki Koskela, ja kertoisit, millä tavalla sinä olet ajanut/ajat vanhusväestön etuja.

  8. Hei Heikki Ja pimeetä pelkäävä
    Ei kannata miettiä kuka mitäkin ja missäkin on kirjoitellut, eletään tämän vanhusasian kanssa tässä ja nyt. Yritetään huolehtia heistä itse kukin omalla tavallaan. Heikin tapasin Koivurinteessä vanhusten ulkoilutuspäivänä, joten ainakin siten. Kuten tiedämme se ei kuitenkaan riitä. Menkää kaikki itseenne ja ihan oikeasti miettikää tahdotteko läheisellenne/itsellenne kuvatunlaisen vanhuuden.
    Hei sinullekin Virpi, tiedän että on paljon hyviä paikkoja ja hoitajia, mutta niistä kertominen ei auta niitä vanhuksia, joilla ei ole hyvin asiat. En myöskään koskaan aliarvioi hoitajien suurta panosta vanhustemme hyvinvoinnissa. Arvosta ammattikuntaa suuresti, mutta mielestäni paremmilla resursseilla heidän työnsä olisi helpompaa. Lisäksi ammatin arvostus pitää saada nousemaan.

  9. avatar Virpi Kukkonen sanoo:

    Terve teille!
    Halusin tällä hyvän esiintuomisella nostaa vanhustyön arvostustakin, tarvitsemme lisää osaavia käsiä joukkoomme suurten ikäluokkien siirtyessä sijaispalveluun. Mielikuvilla on suuri merkitys nuoren alkavan hoitajan urataipaleelle. Kuka sitä nyt umpimetsään välttämättä lähtee, jos jossain helpompi reittikin on! Kriittisesti voi suhtautua erilaisiin käytäntöihin, mutta omalla asenteellakin on joskus merkitystä.
    Ja sillä, miten asioita näkee. Jollei itse arvosta omaa ammattiaan, kukas sitten!

    t. Virpi

  10. avatar Riitta Nyqvist sanoo:

    Totta puhut Virpi!
    Se on todella tärkeää, että arvostaa ammattiaan.
    Sitä vain ihmettelen, miksi me niin helposti sorrumme arvostamaan sellaisia ammatteja, joista maksetaan aivan järjettömiä tilejä.
    Tai ihailemme formulakuskeja, joiden ammattitaito perustuu nopeaan ratinpyöritykseen.
    Olen ilokseni huomannut tuon Retsin ja kumpp. putiikissa,
    siellä on henkilökunta enimmäkseen omalla alallaan.
    Epäilen, että osuutta asiaan on pomoilla,
    jotka ovat tajunneet, jotta työntekijä on tuottavampi tyytyväisenä.
    Tämä nyt ei ollut tarkoitus mainospätkäksi,
    mutta kun puhuit minulle aikas tutusta asiasta, työntekijän motivoinnista muullakin kuin piiskalla.
    Porkkanaa kun on ni monensorttista..
    T. Riitta

  11. avatar Virpi Kukkonen sanoo:

    Tervehdys!
    Riitalle:”Hyvin haastat, haasta lissää..” sanoi appiukkovainaa aikoinaan.

    Mainostamastasi firmasta tiedän sen verran, että juuri työntekijän jaksamista siellä tuetaan sellaisin keinoin, jota ei nyt ihan ”maitokaupassa” ole tapana ollut. Kuulinpa, että siellä TYÖNOHJAUSTA olisi yhtenä keinona!! Toivon, että huhu on totta.
    Mutta kaupunginlaitoksissa hoitajilta säästetään juuri tästä keinosta, jolla työntekijöitä pitäisi tukea arjen keskellä. Paljon muutoksia ja väki koettaa siinä selvitä. Ihmettelenpä, jos asiat pelittävät hyvin.

    t. virpi

Jätä kommentti

css.php