Vuosi alkoi kauniina, mutta niin surullisena

Sellon järkyttävä tapahtuma on kuin pahaa unta. Ei tällaista voi tapahtua Suomessa. Maailma muuttuu kuomaseni, tätä tämä maailman pienentyminen tuottaa. Häiriintyneet ihmiset liikkuvat keskuudessamme. Ainahan heitä on ollut, nyt vain yleinen välinpittämättömyys kanssakulkijoita kohtaan saa uusia muotoja. Miten tälläisen siis voisi estää? Yksi hyvä keino on tietysti mielenterveyspalveluiden lisääminen. Tärkeää, jotta sairaat ihmiset pystyisivät saamaan apua riittävän helposti. Se ei kuitenkaan ratkaise asioita yksinään. Työtoverit pitivät ampujaa ahkerana, mukavana miehenä. Mistä voisi arvata hänen pystyvän tällaiseen tekoon? Mistä hän sai aseen, miksei kukaan huomannut häntä ja jos huomasikin, miten olisi pitänyt reagoida lähestymiskieltoon. Paljon kysymyksiä joihin taas jälkikäteen yritetään löytää vastauksia. Sanomattakin on selvää, että aselaki on saatava pikaisesti ajantasalle, aseet tulisi ehkä  säilyttää muualla kuin kotona ja niiden ostolupia on tiukennettava. Näitä ampumisia on ollut jo liiankanssa, jotta voisimme pyyhkäistä asian maton alle. Vaikka tapaukset ovat erilaisia, on niillä kaikilla yksi yhteinen piirre, ne ovat kaikki häiriintyneiden ihmisten tekemiä.

Uuden vuoden ensimmäisen päivän aamu oli kaunis, aurinko paistoi, pakkasta oli 16,5 astetta, valkoista pumpulilunta silmän kantamattomiin. Maailma jatkaa kulkuaan, alennusmyynnit ovat alkaneet, jossain keskuudessamme kulkee yksinäinen joka miettii itsemurhaa tai joukkosurmaa, missä ja milloin on vain ajankysymys. Me muut jatkamme elämää, unohtaen tämänkin uuden vuoden tapahtumat, vain omaiset jäävät taistelemaan jaksamisesta seuraavaan päivään. Syvin osanottoni omaisille.

Jätä kommentti

css.php