Kun unohtuu menneet

Mieteskelin aamulla, mitä tapahtuu kun unohdetaan kaikki mitä ennen on tapahtunut ja eletään kuin eilistä ei olisi. Mistäkö tuli mieleeni. Näin unta, tapahtumista, jotka koin nuorena juuri ylioppilaaksi päässeenä, elämän auetessa täynnä mahdollisuuksia edessäni. Kuka olisin jos ne kaikki elämän tärkeät hetket unohtuisivat, eivätkä olisi vaikuttamassa ajatuksiin ja käytökseen tänäpäivänä.

Mikä siis muokkaa persoonallisuuttamme. Ovatko muistot vähemmän tärkeitä kuin nykyisyys. Pohdinnassani mietin dementoituvaa henkilöä, joka saataa täysin muutua sairauden edetessä. Tämä viittaa siihen, että muistoilla on merkittävä osuus persoonamme kehitykseen. Myös koulutus ja opetukset joita elämämme aikana saamme, muokaavat käytöstämme.

Tästä mietteeni siirtyivät vanhustemme hoitoilmapiiriin. Tietenkin, sehän on osa minun persoonaani. Siis takaisin asiaan. Kun geriatrian koulutukseemme saadaan lisää asenne- koulutusta, nousee hoidon taso huomattavasti. Myös osastojen johtajilla, on siis näinollen valtava merkitys hoidon tasoon. Mistä löydät  sä ystävän? Sieltä missä on hyvä osaston johto. Näissä paikoissa vanhuksiamme hoidetaan hyvin. Nämä osastojen esimiehet saavat vähälläkin tehtyä vanhusten elämästä paremman, siirtäessään oman asenteensa myös muille työntekijöille. 

Ihmisen aivot ovat kompleksi masiina. Jätän siis pohtimisen viisaammille. Kaikkea sitä tuleekin yhdestä unesta mieleen. Nekin ovat mielenkiintoinen tutkimuksen kohde, mitä unet viestittävät ja onko niillä oikeastaan jokin merkitys. Parasta lopettaa tähän ennekuin juttu jatkuu maailmankaikkiuteen tai ufoihin. Tällaista tälläkertaa, kevättä odotellessa, teidän Marianne K.  

Jätä kommentti

css.php