Palataanko syytinkiaikaan vai vältetäänkö karikot?

Päivän mielenkiintoinen uutinen on se , että vanhuksille kartoitetaan mahdollisuutta päästä hoitoon jonkun kodissa. Sinänsä hieno idea ja varmasti iloinen asia kaukana asuville omaisille. ”Vaari pääsi kodinomaiseen hoitoon, eikä hänestä tarvitse enää huolehtia?” Vaarana kuitenkin piilee se , että vanhukset kaupataan halvimmalle hoitajalle eikä parhaalle. Tämä on sitten taas näitä prioriteettijuttuja.

Jos käytämme valintana hoidon hyvää laatua ei samaan aikaan voi käyttää kriteerinä halpuutta. Lisäksi on muistettava, että tässäkin hoitomuodossa valvonta on äärimmäisen tärkeää. On myös otettava tarkasteluun, minkälaisia vanhuksia kotihoitoon asetetaan. Kun kotona hoitamisen kriteeriä on nyt jo alennettu, ovatko silloin kaikki kotihoidossa olevat myös potentiaalisia kodinomaiseen hoitoon sopivia?

Tämä hoitomuoto antaa kyllä mahdollisuden omaishoitajien vapaapäiviin, kun voi viedä hoidettavansa muutamaksi tunniksi tai päiväksi hoitoon. Hetkinen, eikö näin pitäisi olla jo  nyt?

On hienoa , että erilaisia mahdollisuuksia kartoitetaan, varsinkin kun Hämeenlinnassa on noin 15 henkilön suunnittelutiimi. Toivottavasti tähän ei taas käytetä ulkopuolisia konsultteja vai eikö suunnitteluryhmä osaakaan suunnitella? Kuten sanoin on tärkeää katsoa asiaa avoimin silmin ja löytää uusia ratkaisuja, tämä ei kuitenkaan tarkoita etteikö kunnan omia laitoksia tarvita, niiden avulla pystymme valvomaan ettei meitä huijata hinnoilla, eikä koko vanhustenhoito mene vanhaan syytinkikulttuuriin.

Vanhuksille heille kuuluva kunnia ja arvostus sekä laadukas hoito

Jätä kommentti

css.php